Jalmari Finne
Adolf Jalmari Finne (1874–1938) oli tunnettu teatterinjohtaja, menestynyt kirjailija ja uraauurtava historiantutkija. Hän syntyi Kangasalla, jossa hänen isänsä toimi kauppiaana. Kansakoulun jälkeen Finne muutti perheensä kanssa Helsinkiin, mutta palasi Kangasalle moneen kertaan. Finnen muistomerkki on kuvanveistäjä Maunu Juvosen suunnittelema vuodelta 1974.
Opinnot ja työelämä
Finne opiskeli Helsingin Normaalilyseossa ja valmistui ylioppilaaksi vuonna 1894. Hän jatkoi opintojaan yliopistossa, jossa hän opiskeli estetiikkaa ja kielitieteitä. Hän teki myös pitkiä opintomatkoja ulkomaille tutustuakseen eurooppalaiseen teatterityöhön.
Finne haaveili jo nuorena opiskelijana urasta teatterissa. Vuonna 1899 Suomalainen Teatteri esitti hänen ensimmäisen näytelmänsä Kaarina Maununtytärren. Myöhemmin Finne tutustui Suomalaisen Teatterin johtajaan Kaarlo Bergbomiin, joka pyysi Finneä teatteriin ohjaajaksi. Finne toimi myös Maaseututeatterin johtajana Viipurissa.
Teatteriuran jälkeen Finne ryhtyi kirjailijaksi. Finne kirjoitti sekä huvi- että historianäytelmiä, joista tunnetuin on Kiljuset vuodelta 1923. Lisäksi Finne kirjoitti kansanelämän kuvauksia, historiallisia ja rikosromaaneja sekä lasten- ja nuorten kirjoja. Hän teki myös käännöstöitä ja suomensi urallaan toistasataa näytelmää.
Kuvaaja: Daniel Nyblin 1898. Museovirasto / Historian kuvakokoelma.
Finne historiantutkijana
Finne kiinnostui hämäläisten talonpoikaissukujen elämänvaiheiden selvittämisestä. Finne kokosi tietoja myös Kangasalan asukkaista 1600-luvulta lähtien, mutta tutkimustyö lopulta laajeni koskemaan koko Suomen väestöhistoriaa 1500-luvulta 1800-luvulle. Suomen asutuksen yleisluettelosta tuli merkittävä, jonka tekemistä valtionarkisto jatkoi.
Kangasala sydämessä
Kangasala oli Finnelle tärkeä paikka läpi elämän. Hän majaili usein Kangasalan lepokodissa ja nautti Kangasalan luonnosta ja maisemista. Vuoden 1930 valtakunnallisilla museopäivillä Finne toimi pääoppaana opastaen Kangasalan nähtävyyksiin.
Äidin kuoleman jälkeen Finne suunnitteli Kangasalan hautausmaalle sukuhaudan äidin pysyväksi muistomerkiksi. Kangasalan kirkolle Finne puolestaan lahjoitti erilaista esineistöä, kuten kastemaljan, ehtoolliskalustoa ja kirkonkellon. Vuonna 1930 paljastettiin Kangasalan hautausmaalle Finnen lahjoittama muistokivi tuntemattomille ja unohdetuille vainajille.
Kangasalla juhlittiin myös Finnen 60-vuotisjuhlaa. Finne menehtyi 63-vuotiaana, ja hänet haudattiin äitinsä viereen Kangasalan hautausmaalle.
Elämäntehtävä ja säätiön toiminta
Finne oli elämänsä aikana tuottelias ja ahkera. Hän uppoutui kirjoittamistyöhönsä ja piti elämäntehtävään selvittää suomalaisten talonpoikien historiaa. Testamentissaan Finne määräsi säätiön perustamisesta, ja säätiö jatkaa edelleen Finnen elämäntyötä historian tutkimuksen parissa.
Lähteet
Kanerva, Unto, ja Aimo Häyrynen. Jalmari Finne: työn ja mielikuvituksen mies. Hämeenlinna: Karisto, 1974.