Emil Kauppi
Emil Kauppi (1875–1930) oli taitava pianisti, kanteleensoittaja sekä kapellimestari, joka tuli tunnetuksi lukuisista sävellyksistään. Muistomerkki on kuvanveistäjä Mauno Juvosen suunnittelema pronssireliefi vuodelta 1981, ja se on sijoitettu paikkaan, jossa Emil Kaupin kotitalo sijaitsi.
Koti Kangasalla
Kaupin perhe muutti Kangasalle vuonna 1886, jolloin Kaupin isä Johan Kauppi työskenteli Kangasalan urkutehtaan työnjohtajana.
Isä Johan valmisti pojalleen pienet kotiurut, joita tämä oppi nuorena soittamaan. Pitäjän lukkarin opastuksella Kauppi perehtyi kirkkourkuihin ja pääsi toimimaan 13-vuotiaana urkurin apulaisena sekä sijaisena.
Ura ja yksityiselämä
Kauppi aloitti opinnot Helsingin musiikkiopistossa vuonna 1895. Opettajinaan hänellä olivat Jean Sibelius (1865–1957) ja Martin Wegelius (1846–1906). Hän menestyi koulussa kiitettävin arvosanoin, mutta joutui keskeyttämään opintonsa varojen puutteen vuoksi.
Koulun keskeyttämisen jälkeen Kauppi työskenteli eri teattereissa näyttelijänä, kapellimestarina, pianistina ja säveltäjänä. Tampereen työväenteatterissa hän toimi pianistina vuosina 1908–1913. Hän toimi myös Työväen Musiikkiliiton sihteerinä ja liiton julkaiseman Työn Sävel -lehden toimittajana. Kokonaisuudessaan Kaupin teatteriura kesti lähes kolmenkymmenen vuoden ajan.
Vuonna 1908 Kauppi avioitui Liina Loviisa Lindströmin kanssa. He saivat kuusi lasta, joista kaksi menehtyi vain päivän ikäisenä.
Kauppi säveltäjänä
Emil Kaupin tuotantoon kuuluu sävellettyä näyttämö- ja elokuvamusiikkia, kuoro- ja yksinlauluja, duettoja, operetteja ja kaksi oopperaa. Lisäksi hän kirjoitti oppikirjoja musiikkiopin teoriasta sekä harmonikan ja kanteleen soitosta.
Hänen ensimmäinen oopperansa Päiväkummun pidot perustui Henrik Ibsenin näytelmään. Oopperasta tuli ylistävää palautetta Oskar Merikannolta, Ilmari Krohnilta ja Jean Sibeliukselta.
Kaupin toinen ooppera oli Aleksis Kiven näytelmästä tehty Nummisuutarit. Vastaanotto oli murskaava, ja se sai huonot arvostelut. Kauppi oli melodikko, ja Nummisuutarit-oopperan tyyli oli poikkeuksellisesti resitatiivinen eli puhelaulun omainen.
Pian ensi-illan jälkeen hän katosi, eikä koskaan palannut kotiinsa Kangasalle. Hänet nähtiin liikkuvan Tampereen seudulla, ja hänen epäillään hukuttautuneen Pyhäjärveen.
Rakkaus kanteleen soittoon
Kauppi oli kansallisromantikko, joka rakasti kannelta. Hän julkaisi kanteleen soitosta kaksi oppikirjaa ja opetti kanteleen sekä pianon soittoa kotonaan. Hän piti kantelekonsertteja ja julisti kanteleen sanomaa suomalaisena kansansoittimena.
Lähteet
Härmä, Hanna-Maija. Emil Kauppi – Säveltäjä ja musiikkimies. Tampere: Suomen työväen musiikkiliitto, 1979.