Lapsen ja nuoren koulunkäynnin tukeminen

Miten voin osoittaa lapselleni, että olen kiinnostunut hänen koulunkäynnistään?

  • KKK=kysy, keskustele, kuuntele
  • Kuulumisten kysely osoittaa välittämistä. Lyhytsanaisuudesta huolimatta lapsi/nuori kaipaa aikuisen huomiota.

10 vinkkiä vanhemmalle, miten keskustella lapsen/ nuoren kanssa koulupäivän jälkeen

1. Miten koulupäivä meni? / Mikä on päivän fiilis?
2. Mitä koulussa tapahtui tänään/tällä viikolla?
3. Mikä meni tunteisiin?
4. Mitä koulussa oli ruokana? Söitkö?
5. Mitä teit kavereiden kanssa?
6. Mitä teitte xxx-tunnilla?
7. Mitä tuli läksyksi?
8. Katsotaanko yhdessä läksyt? /Luetaanko yhdessä kokeisiin?
9. Mitä mukavaa tehdään perheenä yhdessä tällä viikolla?
10. Mitä haluaisit tehdä viikonloppuna?

 

Miten pidän yhteyttä kouluun?

  • Wilma on koulun tärkein vietsikanava.
  • Luokanopettaja/luokanvalvoja (lv) on ensisijainen yhteyshenkilö.
  • Jos läksyt ja kokeisiin valmistautuminen vievät liian ison osan lapsen vapaa-ajasta tai aiheuttavat toistuvia ristiriitoja perheessä, on syytä pysähtyä miettimään lapsen työmäärää.
  • Mikäli kotona kokeillut keinot eivät helpota lapsen tilannetta, on tärkeää olla yhteydessä opettajaan/lv:aan.
  • Vanhemmat ja opettaja/lv voivat yhdessä lapsen tukena pohtia oppimistilannetta ja koulun tukitoimia sekä mahdollista koulukuraattorin, koulupsykologin tai muun ulkopuolisen tuen tarvetta.

 

Mikä avuksi, kun lapsen / nuoren koulumotivaatio laskee tai sitä ei vain ole?

  • On normaalia, että koulumotivaatio vaihtelee koulunkäynnin aikana. Erityisesti teini-iän alkaessa lapsen elämässä, kehossa ja mielessä tapahtuu paljon ja monenlaista, ja silloin koulunkäynti ei välttämättä ole ykkössijalla koululaisen elämässä. Koulusta innostuneen ja vapaa-ajallaan koululeikkejä leikkivän ekaluokkalaisen, ja teini-iän myllerrystä läpikäyvän kasiluokkalaisen välillä on suuri ero, myös koulun suhteen.
  • Pienempi koululainen toimii sääntöjen, odotusten ja mielihyvän ohjaamana.
  • Nuoruusikäiseksi kasvuun, ja ajattelun kehittymiseen kuuluu suuntautuminen omien tavoitteiden mukaan. Ulkoisesta motivaatiosta alkaa hiljalleen tulla sisäistä, joskin ulkoisia motivaation herättelyn keinoja vielä tarvitaan. Lapsen ja nuoren aikaperspektiivi on aikuiseen verrattuna vielä lyhyt, eikä tulevaisuutta, syitä ja seurauksia kyetä tavallisesti ajattelemaan kovin pitkälle eteenpäin. Tämä näkyy toiminnan tasolla.
  • Motivaatioon vaikuttaa moni arkinenkin asia. Voitte miettiä esim. seuraavia: onko vuorokausirytmi kunnossa? Nukkuuko lapsi/nuori riittävästi? Entä liikunta, kaverit, ruokailu? Hallitseeko pelaaminen elämää?
  • Ota rakentavassa hengessä koulumotivaatio puheeksi lapsesi kanssa. Ole avoin ja kiinnostunut, miettikää yhdessä mitä koulumotivaation laskun takana on, ja millä voisi taas saada puhtia koulutyöhön.
  • Joskus koulumotivaation lasku voi kertoa myös isommista ongelmista: taustalla voi olla esimerkiksi mielialaan liittyviä pulmia, ahdistusta, kaveriongelmia jne. Tarvittaessa saat aina apua lapsesi opettajalta ja koulun oppilashuollon työntekijöiltä eli koulukuraattorilta tai -psykologilta, joiden yhteystiedot löydät esimerkiksi lapsesi koulun nettisivuilta ( Koulukuraattorit – Kangasala , Koulupsykologit – Kangasala )

Lapsellani on aamuisin erilaisia syitä, joiden vuoksi hän haluaisi jäädä kotiin. Mitä teen?

  • Mikäli lapsella on usein päänsärkyä, pahoinvointia tai muita toistuvia kipuja tai vaivoja, kouluterveydenhoitaja on hyvä yhteistyökumppani auttamaan terveydentilaan liittyvissä kysymyksissä
  • Joskus lapsilla ja nuorilla fyysinen oireilu voi olla väylä erilaisille tunteille. Toistuvat päänsäryt, vatsakivut ym. voivat esimerkiksi kertoa stressistä, jännityksestä, ahdistuksesta tai muista tunteista, joille lapsella ei ole sanoja tai muuta ilmenemisväylää. Keskustelu lapsen kanssa ja yhteistyö opettajan kanssa voi auttaa selventämään asiaa.

Lastani ahdistaa kouluun lähtö. Mikä avuksi?

  • Mikä koulussa ahdistaa, onko ahdistukselle selkeä syy, esimerkiksi kiusaaminen? Kiusaaminen, häirintä tai muut selkeät syyt tulee aina selvittää ja ratkaista, jotta kouluun on turvallista ja mukavaa mennä. Jokaisella koululla on käytännöt kiusaamistilanteiden selvittelyyn ja ratkaisuun. Entä miten oppiminen ja opiskelu sujuu? Saako lapsesi tarpeeksi tukea mahdollisiin pulmiin oppimisessa?
  • Ahdistuksen syy voi olla myös mielen sisäinen. Erilaisiin tilanteisiin liittyvä jännitys ja ahdistus on tavallista ja saattaa mennä ohi itsestään, mutta joskus eteenpäin pääseminen helpottuu ulkopuolisen avun turvin
  • Lapselle ja nuorelle tavallinen ratkaisuyritys ahdistukselle on usein välttely eli se, että jää kotiin, lähtee kotiin kesken päivän tai jotenkin muuten välttää ahdistavaa asiaa. Ahdistavan asian välttäminen on palkitsevaa, koska ahdistus helpottaa välittömästi. Pidemmällä aikavälillä välttely kuitenkin pahentaa ahdistusongelmaa ja rajoittaa elämää. Tutkimuksissa on todettu, että ahdistushäiriöiden hoidossa tehokkaimpia ovat altistamiseen perustuvat hoitomallit. Se tarkoittaa, että välttelyn sijaan pyritään menemään turvallisesti ja asteittain kohti ahdistuksen aiheuttajaa. Huoltaja auttaa lasta parhaiten tukemalla häntä lähtemään kouluun. Ajankohtaiseen kiusaamistilanteeseen altistaminen ei sovellu, silloin oikea tapa on selvittää ja pyrkiä ratkaisemaan kiusaamistilanne.
  • Etenkin nuoruusiässä erilaiset ahdistuspulmat ovat tavallisia ja useimmiten ohimeneviä. Mikäli tuntuu, että omat keinot nuoren tukemiseksi eivät riitä, älä epäröi pyytää apua.
  • Nuoruusiässä sosiaaliset tilanteet ovat tyypillinen ahdistuksen kohde. Nuoruusiän kehitystehtäviin kuuluu itsenäistyminen ja vanhemmista irtautuminen, ja tämä tapahtuu vertaisryhmän ja kavereiden avulla – eli ‘laumaan’ kuulumalla. Nuoren tyypillisin ‘lauma’ on koulussa. Siksi koulunkäynnin tukeminen ja ongelmien ratkaiseminen auttaa nuorta hänen normaalissa kehityksessään.
  • Pienemmillä lapsilla ahdistus voi liittyä esim. eroahdistukseen vanhemmista, kaverisuhteisiin tai luokan ilmapiiriin. Aina lapsi ei osaa kertoa täsmällistä syytä ahdistukselle. Se ei estä tilannetta helpottavien toimintatapojen ja ratkaisuiden etsimistä.

Opettaja on huolissaan lapseni poissaoloista. Mitä nyt tapahtuu?

  • Kaikilla opettajilla on velvollisuus seurata oppilaidensa koulunkäynnin sujumista, mikä tarkoittaa myös poissaolojen määrän seurantaa. Kangasalan kaikilla kouluilla on käytössä kunnan yhteinen poissaolomalli ( Kangasalan-kaupungin-poissaoloihin-puuttumisen-portaat-2020.pdf ), jonka mukaan opettajat toimivat.
  • Tavallinen toimintamalli poissaolohuolissa on moniammatillisen työryhmän kokouksen koolle kutsuminen. Siihen voi kuulua luokanopettajan / luokanvalvojan lisäksi muita henkilöitä koululta (esim. erityisopettaja, rehtori) sekä oppilashuollon työntekijöitä. Tällainen yksilöllinen oppilashuollollinen ryhmä kootaan aina yksilöllisesti oppilaan tilanteen ja tarpeiden mukaan, yhteistyössä oppilaan ja huoltajan kanssa.
  • Koulupoissaoloihin on tärkeää puuttua ajoissa, ettei ongelma pääse kroonistumaan, kasvamaan liian isoksi ja suuntaamaan oppilaan kehitystä hankalaan suuntaan. Pienten ongelmien korjaaminen on aina helpompaa kuin isojen.
  • Myös huoltajat voivat pyytää kutsumaan koolle moniammatillisen työryhmän, mikäli lapsen koulupoissaoloista herää huoli.
  • Ethän jää yksin huoliesi kanssa! Ole herkästi yhteydessä koulun aikuisiin.
  • Opettajat ovat lapsen ja nuoren elämässä tärkeitä aikuisia. He viettävät paljon aikaa lapsesi / nuoresi kanssa ja tuntevat hänet yhdessä hänen tärkeimmistä ympäristöistään, eli koulussa. Kasvatusyhteistyö koulun ja vanhempien välillä on tärkeää, jotta sekä koulu että huoltajat pystyvät toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla lapsen/nuoren auttamiseksi.

Oppilas on ollut pitkään pois koulusta, miten tukea hänen paluutaan kouluun?

  • Yhteistyö opettajan kanssa on tässä avainasemassa.
  • Ennen kouluun paluuta kannattaa pyrkiä järjestämään moniammatillinen palaveri, jossa on paikalla oppilaan ja vanhempien lisäksi luokanopettaja / luokanvalvoja, mahdollinen hoitava taho, tarvittaessa oppilashuollon työntekijöitä, erityisopettaja, jne. Palaverissa voidaan keskustella siitä, mitkä asiat tuntuvat hankalilta tai vaativat erityishuomiota, jutella käytännön asioista ja tehdä suunnitelmia kouluun paluun tueksi.